Dirhemin Synty (Finnish)

kirjoittanut JANI ORAVISJÄRVI

Kuva 1. Banijuridit: Ahmad b. Muhammad b. Ahmad (295-297h / 908-910). Dirhemin takasivulla viitataan samanidiemiiri Isma’il b. Ahmadiin. Lyöntipaikka ja -vuosi: Balkh, 292h (904/5). 2,95 g. Kuva 2x suurennos. Todellinen halk. 27 mm. © Heritage Auctions.

Tokharistanissa ryhdyttiin dirhemeitä lyömään paikallisten emiirien toimesta 870-luvulla. Alueen pääkaupunkina toimi tuolloin Balkh, mutta rahanlyönti oli keskittynyt Andarabaan, joka sijaitsi sopivasti kahden keskeisen hopeakaivoksen lähettyvillä. Samanidien ottaessa alueen hallintaansa vuonna 287h (900) rahapajat lisäsivät samanidiemiiri Ismailin nimen rahojen takasivulle vallan tunnustuksen osoittamiseksi. Tässä vaiheessa dirhemeitä ryhdyttiin lyödä myös Balkhin rahapajassa. Yleisesti erittäin vaativana pidettyyn leimasimen (meistien) kaivertajan tehtävään palkattiin vuonna 292h (904) poikkeuksellisen taitava käsityöläinen, jonka leimasimia pidetään yhtenä varhaisen islamilaisen historian kaikista kauneimpina (kuva 87). Tämä ei jäänyt myöskään muilta alueen rahapajoilta huomaamatta, sillä heti seuraavana vuonna muut rahapajat ryhtyvät jäljittelemään rahojen kaunista tyyliä.

Kuva 2. Samanidit: Isma’il I (892-907). Signeerattu dirhemi ilman rahapajamerkintää mutta todennäköisesti Andaraba, 303h (915/6). Nimi Mujib esiintyy takasivulla noin klo 5 kohdalla ulommaisen kehätekstin päällä hyvin pienellä kirjoitettuna. © Stephen Album.

Dirhemeiden tyylin muutoksen perusteella voidaan todeta, että vuonna 293h (905/6) Andaraban rahapaja irtisanoi siellä vuodesta 287h (900/901) asti työskennelleet leimasimen kaivertajat ja palkkasi näiden tilalle yhden tai mahdollisesti useamman taitavamman kaivertajan. Ainakin yhden irtisanotuista kaivertajista tiedetään siirtyneen samana vuonna avattuun Panjshirin rahapajalle, sillä siellä lyödyt tyyliltään kömpelöt dirhemit ovat täysin identtisia aiempien Andaraban dirhemeiden kanssa. Tämän kaivertajan ura leimasimien kaivertajana vaikuttaa kuitenkin päättyneen kyseisenä vuotena, sillä enää tämän jälkeen hänen kaivertamilla leimasimilla lyötyjä dirhemeitä ei tavata..

Uusien kaivertajien myötä laadullinen ero on välittömästi havaittavissa välittömästi Andarabassa lyödyissä dirhemeissä. Laadullisen eron ohella osaan rahoihin ilmestyy pienellä kirjoitettuna leimasimen kaivertajan nimimerkki ”Mujib”, joka sijaitsee yleensä takasivulla kehätekstin yhteyteen pienellä piilotettuna (kuva 88). Signeerattujen leimasimien perusteella hänen tiedetään työskennelleen Andaraban rahapajassa noin kymmennen vuoden ajan.

Andaraban ohella Mujibin tiedetään kaivertaneen leimasimia myös edellä mainitulle Panjshirin rahapajalle. Kyseisen rahapajan tekee poikkeukselliseksi kolmen eri nimen käyttö samanaikaisesti. Arabimaantieteilijä al-Hamdani (893-945) kertoo paikallisesta kaivoksesta kaivetun hopean jaetun kolmeen osaan: yksi osa kaivostyöläisille (Ma’din, suom kaivos), yksi osa paikallisille (’Askar Pansjhir) ja yksi osa paikalliselle rahapajalle (Pansjhir) rahaksi lyötäväksi. Näin ollen eri rahapajanimet vastaisivat todellisuudessa sitä, kenen laskuun Mujib kunkin leimasimen kaiversi. Signeerausten syy ei alkuaan välttämättä ollut erityinen ammattiylpeys, kuten oli esimerkiksi klassillisen kauden syrakusalaisten leimasimien kaivertajien kohdalla, vaan hyvin käytännöllinen syy. Mujib kaiversi leimasimia pienelle rahapajalle, joka löi rahaa lähinnä paikallisten tarpeisiin. Kaivertamalla nimensä leimasimiin hän varmisti saavansa oikean suuruisen palkkkion tekemästään työstä. Parhaiten tämä oli osoitettavissa nimimerkin avulla, joka kiistatta osoitti hänen valmistaneen kyseiset leimasimet.

Kuva 3. Samanidit: Nasr ibn Ahmad (301-331h 913-942)nimissä lyöty dinaari. Nishapur, 324h (935/6). Etusivun reunassa noin klo 9-10 kohdalla signeeraus “Abu Harith“.

Tapa signeerata leimasimia levisi myöhemmin, mutta se ei koskaan laajasti yleistynyt. Samanidien rahojen kohdalla tunnetaan yhteensä neljä eri leimasimen kaivertajaa, jotka ovat signeeranneet leimasimet. Volgan bulgaareiden keskuudestakin tunnetaan kaksi eri kaivertajaa. Rahojen yleisyyden perusteella kaikista tunnetuin leimasimien kaivertaja on todennäköisesti Nishapurin rahapajassa 930 luvulla työskennellyt Abu Harith, jonka signeeraamat samanidien dinaarit ovat kaikista yleisimpiä signeeratuilla leimasimilla lyödyt islamilaiset rahat (kuva 89).

Islamilaisessa taiteessa, arkkitehtuurissa ja käsitöissä teosten signeeraminen vakiintui hyvin varhaisessa vaiheessa vuosien 1050-1100 välisenä aikana. Rahojen osalta tämä käytäntö alkoi jopa sata vuotta aiemmin. Ensimmäinen signeeratulla leimasimella lyöty raha havaittiin vuonna 1938, jolloin Amerikan Numismaattisen Yhdistyksen (American Numismatic Society) islamilaisten rahojen kokoelmasta vastannut George C. Miles (1904-1975) havaitsi signeerauksen Isfahanissa vuonna 358h (968/9) lyödyssä bujidien dirhemissä. Signeeraus ”qabla ’amal al-Hasan ibn Muhammad” (suom. al-Hasan ibn Muhammadin työ) oli vain 1,5 millimetriä korkea ja 5 millimetriä pitkä.

Signeerausten perusteella al-Hasanin tiedetään työskennelleen kolmessa eri rahapajassa: Arrajanissa, Isfahanissa sekä al-Muhammadiyassa (nyk. Teheran). Näistä rahapajoista hänen tiedetään aloittaneen Arrajanin rahapajassa vuonna 354h (965-7), jolloin hänen signeerauksensa havaitaan ensimmäisen kerran. Hänen signeeramia rahoja tunnetaan vuosien 354-360h (965-971) väliltä. Tämän jälkeen hän siirtyi al-Muhammadiyan rahapajaan, josta tunnetaan hänen vuonna 362h (972/3) signeerama dirhemi. Hänen kohdallaan leimasimet ovat täydellisesti kaiverrettuja rahojen ollessa täydellisen kauniita (durust), joten al-Hasanin tapauksessa signeeraamisen avulla osoitettiin oman työn nousseen tavanomaisuuden yläpuolelle.

JANI ORAVISJÄRVI on arkeologi (MA), joka työskentelee tällä hetkellä projektin tutkijana (Oulun yliopisto) teoksessa The Silver and origins of the Viking Age (ERC-projekti). Jani on entinen numismaattisten kokoelmien pitäjä Kansallismuseossa ja entinen Suomen numismaattisen seuran pääsihteeri ja hallituksen jäsen.